Hastings

Hastings
Näkymä Hastingsin vanhaankaupunkiin East Hillin laelta.
Vaakuna
Hastingsin sijainti East Sussexissa.
Hastings
50°51′N, 0°34′E
Valtio	Yhdistynyt kuningaskunta
Osa	Englanti
Alue	Kaakkois-Englanti
Kreivikunta	East Sussex
Hallinnon tyyppi	Kaupunkipiiri
Maantiede
Kokonaispinta-ala	22 km²
Väestö
Väkiluku (2021)	91 000
Väestötiheys	4 164 as./km²
www.hastings.gov.uk
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Hastings on 91 000 asukkaan kaupunki ja kaupunkipiiri (borough) East Sussexin kreivikunnassa Kaakkois-Englannissa.^[1][2] Se sijaitsee Englannin kanaalin rannalla, noin 80 kilometriä Lontoosta kaakkoon ja 50 kilometriä Brighton & Hovesta itään.^[3] Hastingsin paikallishallinnosta vastaavat East Sussexin kreivikunnanvaltuusto ja Hastingsin piirivaltuusto, eikä sen alueella ole erillistä kunnallista itsehallintoa.^[4][5]

Hastingsin nimi on kuuluisa vuonna 1066 käydystä taistelusta, josta Englannin normanniajan katsotaan alkaneen.^[6] Kaupungin vanhin osa sijaitsee West ja East Hillin väliin jäävässä laaksossa, josta pääsee molempien kukkuloiden huipulle köysiradalla. West Hillin laella kohoavat Hastingsin linnan rauniot ja syvällä kukkulan sisässä on sokkeloinen luolasto, joka on toiminut aikoinaan salakuljettajien piilopaikkana. East Hilliltä alkaa 345 hehtaaria laaja luonnonpuisto Hastings Country Park, johon kuuluu jylhiä rantakallioita, metsäisiä rotkoja sekä aukeita laitumia ja heinikoita.^[7]

Hastingsin ranta-alue ulottuu vanhastakaupungista idässä Bulverhytheen lännessä. Siihen kuuluu hiekkarantojen lisäksi Pelhalm Placen huvipuisto ja St. Leonardsin venesatama.^[8] Kaupungin historiallinen kävelylaituri tuhoutui lokakuussa 2010, syynä oli todennäköisesti tuhopoltto.^[9] Laituri rakennettiin kuitenkin uudelleen huhtikuuhun 2016 mennessä.^[10]

Hastingsin historiasta ennen normannivalloitusta tiedetään hyvin vähän.^[11] Kaupungista ei ole löydetty arkeologisia todisteita roomalais- tai saksilaisasutuksesta. Toisaalta alueella esiintyy rannikkoeroosiota ja aikaisemman asutuksen jäänteet ovat voineet hautautua aikojen saatossa mereen.^[12]

Kuningas Athelstanin lakikokoelman (n. 926–930) mukaan Haestingaceastre-nimisessä paikassa oli rahapaja, mutta tutkijat pitävät mahdollisena, että Haestingaceastrella tarkoitettiin Hastingsista 20 kilometriä länteen sijaitsevaa Pevenseyn linnaa.^[13][14] Hastingsia ei mainita myöskään Domesday Bookissa. Tämän on pitkään uskottu johtuneen inhimillisestä erehdyksestä, mutta syy on voinut olla niinkin yksinkertainen, ettei kaupungin paikalla ollut vielä merkittävää asutusta, kun Domesday Book laadittiin.^[15]

Anglosaksien kronikan perusteella tiedetään, että Vilhelm Valloittaja rakensi joukkojensa turvaksi väliaikaisen linnoituksen Haestingaport-nimiseen paikkaan pian sen jälkeen, kun hänen laivastonsa oli saapunut Pevenseynlahdelle 28. syyskuuta 1066. Haestingaportin tarkka sijainti on jäänyt epäselväksi – perinteisesti sen on katsottu viittaavan nykyiseen Hastingsiin, mutta Vilhelmin tukikohta on voinut sijaita myös Pevenseyn roomalaislinnoituksen muurien suojassa.^[16][17] Varsinainen Hastingsin taistelu käytiin 14. lokakuuta 1066 Senlac Hillillä, kymmenen kilometriä Hastingsista luoteeseen, nykyisen Battlen kaupungin alueella.^[6][18] Taistelua seuraavana vuonna Vilhelm rakensi kivisen Hastingsin linnan vanhankaupungin kupeeseen West Hillille, mahdollisesti paikalle, jossa ennen taistelua pystytetty puulinnoitus oli sijainnut. Linnan etelämuuri ja keskustorni sortuivat myöhemmin mereen, ja nykypäiviin säilyneet rauniot käsittävät alkuperäisestä linnasta enää puolet.^[19]

Hastings kuului Cinque Portsin liittoutumaan Doverin, Hythen, New Romneyn ja Sandwichin kanssa aina siitä lähtien kun liittoutuma perustettiin Edvard Tunnustajan hallituskaudella (1042–1066). Liittoutuman keskeisin tarkoitus oli hankkia laivoja ja miehistöä kuninkaallisen laivaston käyttöön, ja Hastingsista kasvoi sen merkittävin jäsenkaupunki 1100-luvulla.^[20][21] Enimmillään se toimi kotisatamana 20:lle liittoutuman 57 laivasta, jotka muodostivat Englannin päälaivaston 1400-luvulle asti.^[20]

Helmikuussa 1287 raivonnut rajumyrsky vaurioitti pahoin Hastingsin satamaa ja linnaa ja aiheutti tuhoa myös muualla etelärannikolla.^[20][22] Myrskyn jälkeen kaupunki menetti asemansa Cinque Portsin johtavana satamana ja taantui pieneksi kalastajakyläksi pitkäksi aikaa.^[20] Satavuotisen sodan aikana ranskalaiset hyökkäsivät vanhaankaupunkiin vuosina 1334 ja 1377, ja hävittivät sen jälkimmäisellä kerralla maan tasalle.^[14][23]

Hastingsin asutus rajoittui 1800-luvulle asti Bournejoen laaksoon, jota reunustivat sekä idässä että lännessä hiekkakivijyrkänteet. Vanhassakaupungissa oli pitkään vain kaksi pääkatua, High Street ja All Saints’ Street, joiden välissä virtasi Bournejoki.^[23][14] Kaupungin eteläosaan rakennettiin 1300-luvun lopulla muuri, jossa oli kolme porttia High Streetin, All Saints’ Streetin ja Bournejoen kohdalla. Muuri tarjosi suojaa paitsi vihollisarmeijoilta, myös myrskyävältä mereltä, ja siitä on säilynyt osia nykypäiviin saakka.^[23]

Hastingsin elinolot olivat heikoimmillaan 1500-luvulta 1700-luvun puoliväliin asti, jolloin sen väkiluku alkoi taas kasvaa kalastuksen ansiosta.^[14] Yrjöjen aikakaudella kaupunki oli strategisesti tärkeä, sillä Napoléon Bonaparten hallitsema Ranska uhkasi Britannian turvallisuutta. Kaupunkiin sijoitettiin 12 000 sotilasta, joiden komentajana toimi High Streetin varrella päämajaansa pitänyt Wellingtonin herttua. Monissa kaupungin taloista on yläkerroksissa edelleen alkuperäiset yrjöjenaikaiset ikkunat.^[23]

Hastings sai suosiota rantalomakohteena 1700-luvun loppupuolella, ja se alkoi laajentua kohti länttä 1800-luvun alussa. Kasvua vauhditti etenkin Pelhamin suku, joka omisti Hastingsin linnan ja ranta-alueet sen edustalla. Vuonna 1828 kaupungin länsipuolelle perustettiin St. Leonardsiin lomakylä, joka kasvoi lopulta kiinni muuhun kaupunkiin 1800-luvun puolivälissä. Asutus alkoi levittäytyä ranta-alueelta sisämaahan päin 1860-luvulta lähtien.^[14]

Hastingsin kaupunginvaltuusto purki 1930-luvulla vanhastakaupungista lähes kaksisataa historiallista rakennusta, joista monet oli rakennettu jo Tudorien aikakaudella. Valtuuston tavoitteena oli korvata kapea High Street uudella päätiellä, mutta toinen maailmansota viivytti hanketta. Lopulta 1960-lukuun mennessä Bournejoki tunneloitiin kokonaan ja sen päälle rakennettiin The Bourne -niminen tie.^[23][24]

Hastingsissa juhlitaan joka vappu Englannin suurinta Jack in the Green -karnevaalia. Kyseessä on ikivanha kansanperinne, jonka juuret juontavat vappukulkueisiin 1600-luvun Lontoossa. Kulkueeseen osallistui karjakoita, jotka kantoivat kukilla ja aterimilla koristeltuja maitotonkkia ja pukeutuivat koristeellisiin päähineisiin. Koska kaupungin nokikolarit eivät halunneet jäädä huonommiksi, he rupesivat kantamaan kulkueessa kukkaköynnöksiä, jotka olivat vuosi vuodelta yhä näyttävämpiä. Lopulta ne peittivät tyystin kantajansa, joista alettiin käyttää nimitystä Jack-in-the-Green (vapaasti suomennettuna ’Viher-Jaakko’).^[25]

Sekä Hastingsissa että St. Leonardsissa juhlittiin Jack in the Green -karnevaalia aina vuoteen 1889 saakka. Tapa hävisi vähitellen kaikkialta Englannista 1900-luvun alkuun mennessä, mutta se elvytettiin 1970-luvulla, kun kiinnostus kansanperinteitä kohtaan virisi uudelleen. Hastingsissa juhla herätettiin henkiin vuonna 1983, josta lähtien sitä on vietetty joka vuosi. Tapahtumaan liittyy värikäs kulkue, jota johtaa vihreisiin lehviin ja kukkakruunuun puettu Jack-in-the-Green.^[25] Kulkue päättyy West Hillin laelle, jossa Jack-in-the-Green vertauskuvallisesti surmataan kesän hengen vapauttamiseksi.^[26]

• Combes, Pamela ja Lyne, Malcolm: Hastings, Haestingaceaster and Haestingaport: A Question of Identity. Sussex Archaeological Collections, 1995, 133. vsk, s. 213–224. Artikkeli Archaeology Data Servicessä. Viitattu 27.7.2024.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hastings Wikimedia Commonsissa